Liikennemerkit

Liikennemerkit on Suomessa määritetty tieliikenneasetuksessa. Merkit voidaan jakaa kahdeksaan eri ryhmään, jotka ovat varoitusmerkit, etuajo-oikeus- ja väistämismerkit, kielto- ja rajoitusmerkit, määräysmerkit, ohjemerkit, opastusmerkit, palvelukohteiden opastusmerkit sekä lisäkilvet. Liikennemerkit näyttelevät isoa osaa Suomen laissa määritetyissä liikennesäännöissä. Liikennesääntöjen tarkoitus yksinkertaisuudessaan on parantaa turvallisuutta ja sujuvuutta liikenteessä. Sääntöjä tehtäessä on otettava huomioon erilaisten ajoneuvojen ja liikkumisen tapojen runsas kirjo. Liikennesäänöissä laadittaessa ensiarvoisen tärkeää on myös kaikenikäisten ihmisten ja erityisryhmien, kuten liikuntaesteisten tarpeiden huomiointi.

Liikennemerkkien ensimmäisessä ryhmässä olevia varoitusmerkkejä on yhteensä 39. Varoitusmerkit ilmoittavat erilaisista mahdollisista vaaroista, jotka saattavat pahimmillaan johtaa onnettomuuksiin. Merkeissä voidaan ilmoittaa muun muassa mutkittelevasta tiestä, jyrkistä mäistä, lautoista, laitureista, töyssyistä, tietyöstä, liukkaasta ajoradasta, lapsista, pyöräilijöistä ja niin edelleen. Lisäksi varoitusmerkeissä voidaan ilmoittaa mahdollisista muista liikennettä häiritsevistä vaaroista, kuten hirvi- tai peuravaarasta, rautateistä ja niiden tasoristeyksistä, putoavista kivistä tai vaikka matalalla lentävistä lentokoneista.

Etuajo-oikeus- ja väistämismerkeissä liikenteessä kulkijoita informoidaan muun muassa etuajo-oikeuden päättymisestä, väistämisvelvollisuudessa kohdattaessa tai risteyksessä sekä pakollisesta pysäyttämisestä. Viimeinen merkki tunnetaan kansankielessä yleisemmin STOP-merkkinä.

Kielto- ja rajoitusmerkkien tehtävänä on ilmoittaa millä ajoneuvolla ajaminen on kiellettyä sekä se, että mihin suuntaan kääntyminen ei ole sallittua. Kieltomerkkejä ovat esimerkiksi moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty, traktorilla ajo kielletty, moottoripyörällä ajo kielletty, vasemmalle kääntyminen kielletty, tai u-käännöksen tekeminen kielletty. Kieltomerkit tunnistetaan helpoiten niiden väreistä. Merkkien ulkoreuna on punainen ja sisäosa keltainen. Nopeusrajoitusmerkit ja pysäköintikieltomerkit kuuluvat myös kieltomerkkeihin.

Neljäntenä ryhmänä liikennemerkeistä ovat määräysmerkit. Niiden tehtävä on osoittaa suunnat, johon ajaminen on pakollista. Määräysmerkkejä ovat muun muassa pakollisen ajosuunnan ilmoittaminen, liikenteenjakajat, jalkakäytävät, pyörätiet, moottorikelkkailureitistä ilmoittaminen sekä ratsastustie. Määräysmerkkien väri on sininen.

Seuraavana ovat vuorossa opastemerkit. Ne ilmoittavat liikenteessä kulkeville esimerkiksi sen, että mihin on sallittua pysäköidä tai sen, että missä kohdassa on suojatie. Opastemerkit kertovat myös sen, mikäli jokin kaista on sallittu vain autoille, takseille tai raitiovaunuille. Ne myös informoivat, mikäli moottoritie alkaa tai päättyy, milloin tunneli alkaa ja loppuu ja esimerkiksi sen, milloin taajama-alue alkaa ja päättyy.

Opastusmerkkien tehtävänä on selventää kuljettajille se, että mistä alkaa liittymä tietylle tielle. Opastusmerkkejä ovat myös ne liikennemerkit, jotka kertovat tarkan matkan, joka on jäljellä tiettyyn kuntaan tai kaupunkiin. Opastusmerkkien tehtävänä on myös ilmoittaa maanteiden, seututeiden, valtateiden ja kantateiden numerot.

Palvelukohteiden opastusmerkit helpottavat tiellä liikkujia ja niiden tarkoitus on antaa tietoa muun muassa levähdyspaikoista, autokorjaamoista, huoltoasemista, hotelleista, ruokailupaikoista, matkailualueista, ulkoilualueista ja niin edelleen. Lisäkivet ilmoittavat esimerkiksi sen, että mikä on sähköjohdon korkeus tai vaikka tietyn vaikutusalueen pituus.

Liikennemerkkien lisäksi käytössä ovat tietysti liikennevalot. Ilman liikennevaloja olisi liikenteessä liikkuminen todella vaarallista ja riskialtista. Liikennevalojen värit ovat punainen, keltainen ja sininen.