Pintakäsittely

Pintakäsittely sisältää sekä rakennusten että tuotteiden pintakäsittelyn. Tarkemmin sanottuna pintakäsittelyn ideana on kappaleen pinnan ominaisuuksien muokkaaminen. Pintakäsittelyn tärkein tavoite on suojata kappaleen sisusmateriaalia. Yleisimpiä pintakäsittelymateriaaleja ovat esimerkiksi maalit ja lakat, jotka sekä muokkaavat ulkonäköä, että suojaavat sisäosaa. Eniten käytettyjä pintakäsittelymenetelmiä ovat muun muassa erilaiset pinnoitusmenetelmät, kuten: terminen ruiskutus, sulaan kastaminen, maalaus ja kovahitsaus. Pinnanmuokkausmenetelmät voidaan jakaa mekaanisiin ja kemiallisiin menetelmiin. Mekaanisia ovat: kiillotus, satinointi, hionta ja harjaus. Kemiallisiin menetelmiin kuuluvat: peittaus, anodisointi, fosfatointi, galvanointi sekä sinistys.

Suomessa yleisin rakennusmateriaali on puu. Se on kestävä, joustava ja kaunis materiaali, mutta ilman pintakäsittelyä ei puurakentamisesta tule mitään. Puun pintakäsittelyllä voidaan vaikuttaa pinnan ulkonäköön, kulutuskestävyyteen sekä puhdistettavuuteen. Pintakäsittelyn valinta perustuu ulkonäkötavoitteisiin ja lopputuotteen käyttöolosuhteisiin sekä alustan ominaisuuksiin. Tärkeää puun pintakäsittelyssä on suunnittelu. Siinä täytyy ottaa huomioon seuraavat asiat: pintakäsittelyn tyyppi, väri ja kiiltoaste, pintakäsittelyn laatu: päästöluokka, rasitusluokka sekä ulkonäköluokka ja viimeisimpänä pintakäsittelyn toteutustapa, esikäsittely. Pintakäsittelyn tyypistä mainittakoon se, että pintakäsittely voi olla peittävä tai läpikuultava. Kiiltoasteita on kuusi: täyskiiltävä, kiiltävä, puolikiiltävä, puolihimmeä, himmeä ja täyshimmeä. Aine voi olla liuotepohjainen tai vesiohenteinen. Pintakäsittelyn toteutustavassa on myös asioita, jotka kannattaa panna merkille. Pintakäsitellyn pinnan laatuun ja ominaisuuksiin vaikuttaa valittu puuaines ja sen ominaisuudet: puulaji, kovuus/pehmeys, huokoisuus, oksaisuus, pinta- ja sydänpuun erot, tiheys, pihkaisuus, puun käsittelytapa eli alustatyyppi (hiottu, höylätty, hienosahattu, sahattu, levy), kosteuspitoisuus ja puhtaus.

Puu ei suinkaan ole ainoa materiaali, jonka pinta käsitellään. Lähes kaikki metallit pintakäsitellään. Esimerkiksi alumiinin pintakäsittelyssä käytetään anodisointia, joka on alumiinin sähkökemiallinen pintakäsittelymenetelmä. Anodisoinnissa alumiinin pinnalle synnytetään oksidikerros, jonka ominaisuuksia voidaan säädellä elektrolyytin (liuos, jossa anodisointi tapahtuu) sekä prosessimuuttujien avulla. Ennen anodisointia, voidaan alumiinin pintaa hiota, jos siihen on tarvetta. Seuraavat prosessit tehdään kuitenkin aina: ensimmäisenä poistetaan rasva alumiinin pinnasta lievästi emäksisessä, lämpimässä kylvyssä. Tämän jälkeen suoritetaan peittaus lipeäkylvyssä. Peittauksen ansiosta luonnollinen oksidikalvo poistuu pinnasta ja siitä tulee tasainen. Peittaus jättää alumiinin pinnalle tumman kerroksen, joka kuitenkin poistetaan happokylvyssä. Näiden vaiheiden jälkeen suoritetaan anodisointi.

Materiaaleja, joiden pintakäsittely on tärkeää, on monia. Esimerkiksi betonin pintakäsittely täällä Suomen vaihtelevissa olosuhteissa on täysin välttämätöntä. Samoin on myös hirsimökkien kohdalla. Hirsi on aina käsiteltävä hyvin, jotta kosteus ei pääse puurakenteen sisään. Viimeisimpänä voidaan mainita saunan pintakäsittely. Löylyhuone kun on saunottaessa erittäin kostea ja siellä on valtavat lämpötilamuutokset. Tämä jos mikä rasittaa puuta.